Kesällä -23 töitäni oli esillä Pielavedellä yhteisnäyttelyssä Taika Putiikin galleriaseinällä. Olemme Taikassa panostaneet taiteeseen ajatuksella, että Putiikki on myös galleria, johon aina ei tarvitse tulla ostoksille vaan myös kokemaan ja katsomaan taidetta.
Marjatta, akryylimaalaus kankaalle
Samaan aikaan töitäni oli kesällä esillä Maaningan uudessa kesäkahvilassa yhdessä Susanna Hotarin keramiikan ja Jaana Pietikäisen lasiteosten kanssa.
Marraskuussa pystytimme yhdessä siskoni Tytti Huhtaniskan kanssa näyttelyn Oulaisten kaupungin ylläpitämään KoronaGalleriaan. Pääpaino näyttelyssä oli äitimme Marja-Leena Huhtaniska upeilla taidematoilla. Esillä oli myös siskoni maalauksia ja itseltäni readymade-teoksia. Näyttely oli oikein onnistunut ja galleria sai myös täysin uusia kävijöitä.
Vuoden loppuun ehti vielä Uusikaupungin Runonkulman Gallerian yhteisnäyttely Veden väri. Kivan tapahtumarikas vuosi siis näyttelyiden osalta!
Huhtikuussa avautui Hevoset ja elämäni eläimet -taidenäyttely Helsingissä historiallisissa puitteissa. Tuomarinkylän kartanon päärakennuksessa sijaitsi vuosikausia Helsingin kaupungin museo, mutta museon lakkauttamisen jälkeen tila on hakenut muotoaan. Talvella tähän hienoon rakennukseen muutti useamman vuoden eri puolilla Helsinkiä toiminut Taidekoulu Alfa-Art ja helmikuussa talossa avautui myös ensimmäinen taidenäyttely. Klementiinan salin kaksi huonetta toimii näyttelytilana, yhdessä huoneessa pyörii popup-myymälä ja muu tila on taidekoulun käytössä.
Tässä kyseisessä näyttelyssä minulta on esillä yhteensä kymmenen valokuvaa sarjoista Takaisin luontoon sekä Mystinen hevonen.
Oli hieman jännittävää viedä töitä näyttelyyn, jonka muista töistä minulla ei ollut etukäteen tietoa. Näyttely on siis ryhmänäyttely, joka tarkoittaa, että esillä on töitä eri taiteilijoilta. Vielä kun itse en päässyt osallistumaan näyttelyn ripustukseen, niin oli mielenkiintoista mennä katsomaan, kuinka Maarit Björkman-Väliahdet oli näyttelyn ripustuksen toteuttanut. Takaisin luontoon -kuvat oli sijoitettu isoon saliin kahdelle eri seinälle. Kollaasimaiset kuvat taas olivat pienemmässä huoneessa. Ne sopivatkin paremmin tämän huoneen tunnelmaan ja vanhaan tapettiin, koska olin kehystänyt kuvat kaikki erilaisiin kirpputoreilta kerättyihin vanhoihin kehyksiin.
Taiteilija itse Klementinan salin näyttelyn avajaisissa, kuvaaja Maarit Björkman-Väliahdet
Oli hauskaa saada töitä esille juuri tähän paikkaan. Itselleni Tuomarinkartanon mäki oli arkea 14 vuoden ajan vielä muutama vuosi sitten. Omia hevosia on paikan yksityistallissa ollut parhaillaan kaksikin kappaletta ja opiskeluaikoina tein myös jonkin verran tallimestarin tuurauksia. Olikin nostalgista palata tuttuun pihapiiriin nyt kuitenkin aivan eri roolissa. Muistan erään kerran, kun talutin hevosta tarhasta talliin ja minulla oli päällä vihreä öljykangastakki sekä kalastajanlakki-tyyppinen kesähattu. Vastaan käveli pieni lapsi äitinsä kanssa. Minut nähdessään lapsi huudahti: ”Kato äiti! Nuuskamuikkunen!” Tällä kertaa päädyin kukkapantoineni avajaisissa japanilaisturistin kuvattavaksi 🙂
