Positiivista pedagogiikkaa ja hyvinvointia

Kuvataideterapian opiskelujen jälkeen halusin jatkaa opintojani jollain, mitä voisin hyödyntää suoraan yläasteella työskentelyssä. Päädyin opiskelemaan keväällä 2022 positiivista pedagogiikkaa sekä laaja-alaisia hyvinvointitaitoja, johon koulutusta Suomessa järjestää Positive Education Oy. Koska opinnot järjestettiin etänä, pystyin suorittamaan ne työn ohessa. Syksyllä vietin tosin yhden kuukauden opintovapaalla keskittyen vain opiskeluun ja se olikin monella tapaa virkistävä kokemus, olinhan ollut työelämässä keskeytyksettä jo yli 20 vuotta.

Positiivinen pedagogiikka pähkinänkuoressa

Positiivinen pedagogiikka ammentaa positiivisesta psykologiasta. Siihen ja etenkin ratkaisukeskeiseen ajatteluun olinkin jo tutustunut taideterapian myötä. Positiivinen psykologia keskittyy elämän hyviin asioihin, mutta se ei suinkaan tarkoita, että huonoja puolia yritettäisiin jotenkin peitellä tai väheksyä. Ihmismielellä on kuitenkin taipumus jäädä vellomaan negatiivisiin tunteisiin ja jossain vaiheessa se ei enää tuota mitään edistystä tilanteeseen. Silloin on hyvä pysähtyä pohtimaan, mihin voi itse vaikuttaa tai mitä positiivista tilanteessa voisi olla. Se mihin keskityt, se myöskin kasvaa!

Hyvinvoinnin merkitys koulussa

Hyvinvoinnista tai lähinnä sen puutteesta puhutaan nykyisin paljon myös koulujen yhteydessä. Viime aikoina olemme saaneet lukea Pisa-tulosten laskusta ja syitä sille on milloin haettu opettajista, milloin opetussuunnitelmista, milloin älylaitteista ja oppilaista itsestään, koteja tietenkään unohtamatta. En halua mitenkään väheksyä nykyisiä tutkimuksia ja itsekkin huomaan muutoksen oppilaissa viimeisen kymmenen vuoden aikana. Joskus kuitenkin toivoisin, että otsikoihin nostettaisiin myös asioita, joissa koululaitos on edistynyt. Esimerkiksi oppilaiden hyvinvointiin on jo muutaman vuoden ajan alettu kiinnittämään erityistä huomiota ja mahdollisia koulupudokkaita seurataan tarkalla silmällä ainakin omassa koulussani. Tutkittu tosiasia on, että fyysisesti ja psyykkisesti hyvinvoiva ihminen voi myös oppia. Se, että hyvinvoinnin esteet poistetaan ei vielä yksin riitä, vaan tilalle on tuotava hyvinvointia lisääviä asioita ja näitä on hyvä myös nuorille opettaa. Tähän kaikkeen käymäni koulutus antoikin paljon eväitä.

Mindfullnes taideopetuksessa

Etukäteen minua mietitytti mindfullneksen osuus opinnoissa. Minulla oli aiheesta niin negatiiviset ennakkoluulot yhden kokemuksen perusteella, että mietin jopa koko koulutukseen osallistumista. Tälläkin kertaa kävi kuitenkin niin, että perehdyttyäni aiheeseen, ymmärsin myös paremmin, mistä on kyse. Nykyisin aloitankin oppitunnit usein muutaman minuutin mittaisella läsnäoloharjoituksella. Vielä monet oppilaista suhtautuvat tähän hyvin epäluuloisesti, mutta osaan samaistua heidän tunteisiinsa omien kokemuksieni vuoksi. Samalla myös monet oppilaat pitävät näistä harjoituksista ja toivon heidän saavan näin työkaluja oman elämänsä johtamiseen. Läsnäolo on taiteen tekemisessä hyvin oleellinen taito ja siksi sen opetus on mielestäni luontevaa kuvataiteen tunneilla. Olen jo vuosia puhunut oppilaille siitä, kuinka on ihan eri asia, keksittyykö omaan työskentelyyn ja ehkä juttelee siinä samalla vai keskittyykö kaverin kanssa jutteluun ja työskentelee siinä ohessa. Se, kummalla tavalla toimii, näkyy yleensä myös lopputuloksessa. Olen siis jo aiemminkin puhunut heille läsnäolon tärkeydestä, mutta nyt osaan vielä paremmin sanoittaa viestiäni. En olisi ikinä ennen uskonut, että vedän oppilaille tällaisia harjoituksia, mutta olen iloinen, että uskalsin kokeilla uutta. Mindfullnes ei ole enää minulle epämääräistä kaavamaista rentoutusta vaan aivojumppaa, jolla voin kehittää omaa levotonta mieltäni.