Talvella 2021 suoritin Ratkaisukeskeisen kuvataideterapian ohjaajan -opinnot. Suomessa tähän kouluttaa yksityinen oppilaitos Alfa Partners Academy Finland. Ohjaajan opintojen jälkeen koulussa voi jatkaa myös ammatilliselle tasolle. Itse lähdin etsimään ohjaajan koulutuksesta työkaluja oppilaiden kohtaamiseen ja etenkin huonosti voivien nuorten ymmärtämiseen.
Ratkaisukeskeinen kuvataideterapia käyttää kuvaa eri muodoissaan ajattelun, keskustelun ja reflektoinnin apuna. Kuvaa ei arvoteta, eikä aikaisempaa taiteellista kokemusta tarvita. Nähdäkseni se sopii parhaiten ihmiselle, jolle kuvan tekeminen on jollain tapaa mieluisaa. Kuvan avulla ongelmia voi etäännyttää ja tarkastella ikään kuin ulkoa päin, itsestä erillisenä osana. Joskus tämä voi auttaa ikävistäkin asioista puhumista.
Ratkaisukeskeinen psykologia pohjaa ajatukseen, että jokainen ihminen tietää parhaiten itse, mikä hänelle on hyväksi. Terapeutin tehtävänä on auttaa löytämään näitä ratkaisuja ja vahvistaa asiakkaan itsetuntoa. Sen sijaan, että mietitään mikä kaikki on pielessä, on joskus hyvä pysähtyä ajattelemaan myös kaikkea sitä, mikä on hyvin. Ongelmia lähestytään pienin askelin ja konkreettisin teoin.
Toisin näkemisen taito on myös oleellinen osa ratkaisukeskeisyyttä. Monen asian voi nähdä negatiivisena tai positiivisena. Esimerkiksi hitaus voi olla harkitsevuutta tai äänekkyys rohkeutta. Olenkin harjoitellut sanoittamaan luokassa tapahtuvia tilanteita uudelleen positiivisuuden kautta ja tämä on parantanut kärsivällisyyttäni oppilaita kohtaan.
Opintojen aikana luimme ratkaisukeskeisen psykologian kirjallisuutta, pidimme oppimispäiväkirjaa sekä teimme monia käytännön harjoituksia itse ja opettelimme ”oikein” kysymistä parin kanssa. On muuten yllättävän vaikeaa kuunnella ja kysyä tarjoamatta vaihtoehtoja ja ratkaisuja. Opettajana etenkin olen tottunut neuvomaan. Nyt osaan toivottavasti vielä paremmin kuunnella, milloin oppilas kaipaa neuvoa, milloin vain keskustelua.
Vaikka harjoituksissa tehtyjä kuvia ei arvioitu, eikä tarkoituksena ollut kehittyä kuvantekijänä, löysin kuitenkin uutta rentoutta omaan kuvantekemiseeni. Tärkeintä on tosiaan tekeminen, ei lopputulos! Tästä olen puhunut kyllä aina oppilailleni, mutta omaan tekemiseeni tämä ei ole ihan yltänyt. Olen onnistunut ratkaisukeskeisen kuvataideterapian avulla vaimentamaan sisäistä kriitikkoani ja löytämään lisää iloa tekemiseen.
